Moikka ihana!

Ensinnäkin anteeksi tästä T O D E L L A pitkästä viestistä, mutta tämän lukemiseen kannattaa käyttää pari minuuttia. Olen varma, että huomaat nyökytteleväsi useassa kohtaa Annikalta saamassani viestissä.

Otsikko: Harmin kyyneleitä

"Heippa Tuovi!

Päätin laittaa sulle viestiä, sillä jotenkin olen ihan tosi neuvoton tässä tilanteessani. 

Olen 2 kertaa maksanut Uuden elämän alku - valmennuksesta, alkuvalmennuksia molemmat. Olen ollut sisuuntunut, päättäväinen, harkinnut aloitusta ja tsempannut itseäni sitoutumaan projektiin 2 kertaa. Olen kuitenkin päätynyt aloittanut valmennuksen 0 kertaa. 

Turhauttaa etten onnistu. Haluan päästä flow-tilaan, siihen fiilikseen että olen niin sisällä kuntoilun humussa että on vain pakko jatkaa. Taustani kuntoilijana on mitätön, tai varmaankin aika tavallinen: selvisin aikuisuuteen hoikkana tyttönä ja harrastin kuntoliikuntaa satunnaisesti, parikymppisenä tapasin nykyisen puolisoni ja rakastuin ja saimme kaksi lasta. Vanhenin, lihoin ja jäin elämän tuomien haasteiden jalkoihin. Olemme monella tapaa onnekkaita, mutta takana on silti raskaat vuodet. Viime keväänä sairastuin uupumukseen, joka oli niin totaalista ja lannistavaa että olen nyt sen jäljiltä aloitellut ihan pohjalta. Itseni huolehtiminen on ollut pakko laittaa prioriteetiksi. Lapset ovat nyt 9- ja 6-vuotiaita, eivätkä ole enää minussa niin kiinni. Tästä syystä olen paitsi aloittamassa psykoterapiaa, myös pyrkimässä kohti parempaa fyysistä kuntoa. Ylipainoa on parikymmentä kiloa, sitä on ollut paljon enemmänkin mutta olen kaikenmaailman kuureilla päässyt tähän tilanteeseen jossa olen nyt. Rakastan kauniita vaatteita ja panostan mieluusti ulkonäkööni, ja vaikka kuulen siitä usein kehujakin, en kuitenkaan viihdy omissa nahoissani. Peilikuva ei vastaa mielikuvaa.

Olen satunnainen salikävijä. Tykkään siitä. Tykkään myös reippaista kävelylenkeistä. Taannoin aloitin jumpan, jota mainostettiin minulle rapakuntoisten helppona jumppana, mutta joka onkin osoittautunut (hyvin heat-henkiseksi) kuntopiirikurimukseksi jossa olen koko ryhmän surkein. Yritän sisuuntua tästä asetelmasta paremmaksi ja käyttää huonouttani motivoijana, mutta se on vaan vaikeaa. Pakko olla rehellinen. Ei ole kivaa olla porukan ainut joka hädintuskin jaksaa punnertaa tai hyppiä. Uskon, että yksin treenaminen toimisi minulle paremmin - ainut vaan, etten saa hommaa käyntiin niin millään.

Olen kahdesti siis maksanut valmennuksesta turhaan. En haluaisi aloittaa kolmatta yritystä ja samalla tosi kovin haluaisin. Millä ihmeellä minä tällä kertaa saan itseni liikkeelle, kun ei se ole ennenkään onnistunut? Kun kukaan ei potki takapuoleen, miten saan aikaiseksi aloittaa virtuaalitreenit joka päivä?

Hankalaa. Kaipaisin kipeä ammattilaisen vinkkejä. Jos sinulla olisi niitä antaa, olisin tosi kiitollinen! Sulla on ihania ajatuksia ja olen kahlannut tekstejäsi läpi ääneen myötäillen ja nyökytellen. Silti, viimeinen niitti jää uupumaam aikeen ja toteutuksen välillä. Mitä ihmettä oikein itseni kanssa teen?

Kiitos ja anteeksi. 

Syysterveisin,
Annika" 

Vastasin Annikalle näin:

"Hei Annika.

Kiitos viestistäsi ja rehellisistä ajatuksista elämästäsi. Olet voimanainen, kun uskallat pyytää apua itsesi parhaaksi . Nyt taitaa olla aika nostaa elämääsi uusiin kantimiin, joissa sinä koet eläväsi enemmän.

Sukelletaanpa muutamiin kirjoittamiisi asioihin:

"Haluan päästä flow-tilaan, siihen fiilikseen että olen niin sisällä kuntoilun humussa että on vain pakko jatkaa. Taustani kuntoilijana on mitätön, tai varmaankin aika tavallinen: selvisin aikuisuuteen hoikkana tyttönä ja harrastin kuntoliikuntaa satunnaisesti."

Mietitään hetki. Miksi halajat noin kovasti kuntoilun humua ja flow tilaa kuntoilussa? Mikä siinä on sinulle todella tärkeää? Kirjoita ihan ylös kaikki asiat, jotka mieleesi nousee asian tiimoilta. 

Kirjoita vielä ylös, kun saavutat tuon tavoitteen, tuntisit vihdoin__________(itsesi millaiseksi?).
Jos et pääse perille, tunnet itsesi____________(millaiseksi?)

Jos ymmärsin oikein, et ole koskaan saavuttanut tätä tilaa aiemmin ja kokemuksesi kuntoilusta on kuntoliikunta silloin ja tällöin. Mitkä ovat syyt ettei se riitä sinulle enää? Mikä siinä on mielestäsi huonoa?

"Viime keväänä sairastuin uupumukseen, joka oli niin totaalista ja lannistavaa että olen nyt sen jäljiltä aloitellut ihan pohjalta. Itseni huolehtiminen on ollut pakko laittaa prioriteetiksi."

Kyllä! Itsesi huolehtiminen on ensisijaista aina, mutta etenkin tällä hetkellä. Sinä olet tärkein😍.
 
Mitä luulet, mihin energia on mennyt hukkaan?
Kuka/mikä/mitkä asiat vievät sinulta energian päivistäsi?

Jos olisit itsellesi aivan sairaan rehellinen, huom. vain itsellesi, ei nyt kenellekään muulle. Miksi et saa saada energistä elämää osaksesi, mikä estää sinua olemasta upea, hoikka, elämää sädehtivä sinä? 

Istu tämän kanssa hyvän aikaa ja kirjoita itsellesi ylös kaikki asiat. Ja sen jälkeen järjestä lista tärkeysjärjestykseen. Mikä on se isoin este ja miten voisit sen helpoiten järjestää paremmalle tolalle.

"Olen satunnainen salikävijä. Tykkään siitä. Tykkään myös reippaista kävelylenkeistä."

Mahtavaa!! Näitä lisää elämääsi! 🙌

Jätä sellaiset liikkumiset, mistä et tykkää tai missä et viihdy, pois kokonaan. 
Eikö olekin ihanaa, että saamme valita ja jättää elämästä myös pois niitä asioita, jotka eivät meitä palvele. Aloita siis jo tänään.

"vaikka kuulen kropastani usein kehuja, en kuitenkaan viihdy omissa nahoissani."

Tiedän tämän tunteen todella hyvin. Siksi olenkin käynyt todella monia koulutuksia ja valmennuksia löytääkseni vastauksia tähän ikuiseen kysymykseen niin, että saisin ensisijaisesti lisättyä omissa nahoissani positiivista hyvää oloa, ja jakaa sitä myös muille. 

Tunne itsestäsi ja hyvästä olosta kehossasi lähtee sisältäpäin. Sitä ei valitettavasti muiden kehut, uudet vaatteet tai jokin muu ulkopuolelta tuleva tuo pysyvästi elämääsi. Se työ tehdään sisimmässä ja sieltä käsittelemällä esim. kehoasi kohtaan kokemasi haukut, vääränlaiset kosketukset, riittämättömyyden tunteet ja sisäiset esteet elämän vapaudelle aitona sinuna.

Nämä asiat ovat juuri niitä minkä kanssa moni painii, mutta vain harva uskaltaa oikeasti sanoa niitä ääneen. Koska meidät on opetettu olemaan reippaita ja kaikki asiat hallinnassa pitäviä: Tee enemmän, pidä yllä kuria, kontrolloi itseäsi lisää, esitä fiksua ja ota homma tiukasti omaan hallintaasi. Tai palkkaa joku pitämään sitä kuria yllä puolestasi. Joku käskemään sinua tekemään, joku taaksesi vaatimaan lisää, joku kritisoimaan sinua vielä enemmän....

Perhana, kyllä joskus saamme myös olla väsyneitä, apua tarvitsevia ja surkeita! Me saamme olla heikkoja ja voimattomia haasteiden edessä. Me saamme myös olla tietämättömiä. Myöntää, ettemme osaakaan.

Nuo ovat juuri niitä ihanan inhimillisiä piirteitä meissä, joita valitettavasti usein piilottelemme. Kun sinä uskallat myöntää olevasi välillä myös avuton, sinä kasvat ihmisenä ja olet valmis ottamaan askeleen eteenpäin.

Emmekä me oikeasti tarvitse ketään meitä enää lisää käskyttämään. Kyllä me hoidamme sen läksytyksen jo ihan itsekin. 

Voimaa tähän päivää Annika. Kiitos vielä. Sinä vahva ja upea 💕

-Tuovi"

Kuulostiko Annikan tarina tutulta?

Jos kuulosti, niin suosittelen sinua ottamaan nuo samat tehtävät mietintään. Ne avaavat paljon ajatuksiasi omasta elämästä ja auttavat sinua menemään eteenpäin.

Olen saanut viime vuosien aikana todella paljon viestejä meidän valmennuksiin liittyen. Iso osa niistä noudattelee juuri Annikan viestin henkeä. Minä olen valmis kääntämään ne kivet, joiden alta löytyy vastauksia sinun etenemiseen, joten...

Minulla on alkamassa nyt lokakuun alussa uusi valmennus Build Your Backbone, Sister! - Rakenna selkärankasi, sisko.

Näytän sinulle kuinka pääset hyppäämään tänne toiselle puolelle aitaa, jossa voit nauttia saavutuksista ja etenemisestä ilman jatkuvaa pelkoa epäonnistumisesta ja takaraivossa kolkuttavaa epäilyksen ääntä, joka kysyy onko sinusta tähänkään. 

Kuten Annikalle kerroin usein haemme ratkaisua itsemme ulkopuolelta ja palkkaamme PT:n tai otamme osaa milloin mihinkin haasteeseen. Jos olet koettanut tällaista polkua ja jättänyt sen kesken, haluan sinun tietävän, että syy ei ole sinussa. 

Olet vain lähtenyt rakentamaan uutta itseäsi väärästä päästä. Aivan kuin tekisit kovasti töitä päästäksesi huipulle, kunnes jossain vaiheessa huomaat, että olet menossa väärälle vuorelle, paljon matalammelle kuin se, johon tähyilit. Kuljet ylämäkeä, joka ei johda haluamaasi tavoitteeseen.

Sillä tiedät sen itsekin, että kukaan ei voi olla selkäsi takana potkimassa sinua persuuksiin elämäsi loppuun saakka. Minä näytän sinulle, miten jätät tämän kaiken taaksesi ja otat itse ohjat käsiisi elämässäsi. 

Jos haluat päästä oikeasti korkealle ja tuntea ja kokea jotain, jonka luulit olevasi tavoittamattomissa sinulta, pysy kuulolla.

Kerron ylihuomenna, keskiviikkona lisää tulevasta kahden kuukauden Build Your Backbone, Sister -valmennuksesta. 

Itse olen superinnoissani siitä, mitä olen tämän vuoden aikana opiskellut ja saan jakaa sitä hyvää eteenpäin.

Nähdään!

-Tuovi

PS. Tässä sinulle lyhyt piristystreeni ylihuomista odotellessa. Laita trikoot päälle ja paina Play!